Risto Känsälä
Esitelmä Kiimingin kirkon 250-vuotisjuhlassa 22.8.2010
KIRKONRAKENTAJA MATTI HONKA (1713-1777)
Arvoisa Herra Piispa, Arvoisa Piispatar, Hyvä Juhlaväki!
Kun ison vihan rasituksista oli toivuttu, pohjalaiset kyläkunnat alkoivat vaurastua melko nopeasti ja niiden väkimäärä lisääntyi. Vanhoja kirkkorakennuksia ryhdyttiin kunnostamaan ja laajentamaan. Uusia Herran huoneita pystytettiin ja seurakuntia perustettiin vaivalloisiksi koettujen kirkkomatkojen lyhentämiseksi. Alakiimingin seutukunnassakin oli varmasti pitkään ja vakavasti mietitty oman jumalanpalvelushuoneen rakentamismahdollisuuksia. Varsinaisen sysäyksen hanke sai kevättalvella vuonna 1759, jolloin rakentamisasiaa koskeva anomus lähetettiin viranomaisiin.
Emme tarkkaan tiedä, miten yksityiskohtaisesti kiiminkiläiset olivat haluamaansa kirkkorakennusta suunnitelleet, mutta jos otamme huomioon sen, että tämä Herran huone valmistui jo puolitoista vuotta myöhemmin, niin viimeistään syksyllä 1759 kiiminkiläisillä täytyi olla tarkka tieto siitä, millaisen kirkon he haluaisivat. Lisäksi heidän täytyi tietää, minkä verran rakentamista varten eri rakennusaineita oli hankittava.
Jotta koko kirkonrakennustyö olisi tullut alusta saakka asianmukaisesti valmistelluksi, olivat kiiminkiläisisännät varmasti hyvinkin tarkkaan miettineet, kenelle uskoivat kirkonrakennustyön käytännön suunnittelun ja johtamisen. Siihen tarvittiin kokenutta ammattimiestä. Sellaiseksi he valitsivat kirkonrakentaja Matti Hongan.
Yleensä Kiimingin kirkon kaltaisen puukirkon rakentaminen eteni seuraavasti. Varsinaista rakentamista edeltävänä syksynä kaivettiin perustus ja ladottiin kivijalka. Seuraavana keväänä ilmojen lämmettyä alettiin kivijalan päälle veistää kirkon seinä- ja lattiarakennetta talven aikana rakennuspaikalle ajetusta ja valmiiksi raakaveistetystä puutavarasta. Veistotöihin otettiin ns. nurkkamiehiksi eli vastuullisimmille paikoille seudun kokeneimmat, rakennusmestarin hyväksymät kirvesmiehet. Muut rakennustöihin taloista velvoitetut miehet, joilla ei ollut tarpeeksi harjaantunut veistokäsi, olivat työmaalla apumiehinä ja tekivät, mitä kukin parhaiten taisi. Työ eteni yleensä rivakasti ja työmaalta kuului ahkera työn ääni kellonympäryksen. Kiireisimpänä toukotöiden aikana kirkonrakennustyöt yleensä keskeytettiin ja niitä jatkettiin ennen heinätöiden tai elonleikkuun alkua tai vasta syystöiden jälkeen. Talveksi kirkko oli saatava suojaavan vesikaton alle, jotta seinät eivät olisi joutuneet vedelle ja lumelle alttiiksi.
Kiimingin kirkko valmistui kesäkautena 1760 kivijalasta kirkon viirintankoon saakka valmiiksi. Ikkunat ja ovet valmistuivat samaan tahtiin ja sijoitettiin paikalleen. Viimeistään talven ja seuraavan kevään aikana nikkaroitiin kirkkoon myös alttarirakennelma, saarnastuoli, penkit ja muu kiinteä sisustus. Kiiminkiläisten uusin hirsiseinin hohtava Herran huone vihittiin seuraavana kesänä heinäkuussa 1761.
Mikä mies oli Kiimingin kirkonrakennustöitä johtanut Matti Honka?
Matti Honka syntyi talollisen poikana Kokkolan pitäjän Vitsarin kylän Lillhångan talossa vuonna 1713. Hän kuoli toukokuussa vuonna 1777, jolloin hän oli 63-vuotias mies ja parhaillaan rakennustöissä Vöyrillä. Hänen yhdestätoista lapsestaan kukaan ei jatkanut isänsä rakennusmestarintoimintaa. Sen sijaan hänen kaksi veljeään ja yksi veljenpoika tunnetaan etevänä laivanrakennusmestarina. Matti Hongan kotitalossa elettiin 1700-luvun yleisen tavan mukaan suurperheenä. Termillä tarkoitetaan sitä, että saman katon alla oli vanha isäntäpari ja heidän useita aikuisia lapsia omien perheidensä kanssa. Asumismuoto oli talon toimeentulon kannalta edullinen, sillä maatalouden ja karjanhoidon ohella tärkeät ja tuottoisat sivuelinkeinot, tervanpoltto ja laivanrakennus vaativat runsaasti työvoimaa, jota suurperhe tarjosi. Lisäksi joku tai jotkut talon täysi-ikäisistä miehistä saattoivat lähteä kausitöihin kotipitäjäänsä kauemmaksi hankkimaan lisätuloa perheelleen.
Matti Honka sai kirvesmiehen ensimmäiset oppinsa kotonaan, mutta varmaan jo nuorena hän hankki hyvät rakennusmiehen taidot ja verrattoman hirsirakentamisen tekniikan tuntemuksen Kokkolan seudun monilla laivaveistämöillä tai muilla rakennustyömailla ehkä kauempanakin ensin mahdollisesti oppipoikana, sitten kirvesmiehenä ja lopulta töiden johtajana. Matti Hongan oppi-isää emme tunne, mutta Pohjanmaalla oli 1700-luvun alkupuolella monia taitavia kirkkoja pystyttäneitä rakennusmestareita, joista mainittakoon vain vöyriläiset Johan Knubb (1678-1740) ja Henrik Katil (1693-1766) sekä Kruunupyystä kotoisin ollut Hans Biskop (n. 1684-1762). Matti Honka hallitsi rakentamisen käytännön tekniset ratkaisut, minkä lisäksi hän oli sekä luku-, kirjoitus- että laskutaitoinen. Hän osasi sekä suomen että ruotsin kielet, mikä helpotti huomattavasti kanssakäyntiä niin viranomaisten kuin tavallisen rahvaan kanssa. Kun Matti Honka sitten vuosina 1751-54 aloitti tunnetun julkisen uransa pystyttämällä ensimmäisen kirkkonsa Alaveteliin, hän oli jo täysin oppinut mestari.
Kuinka kiiminkiläiset löysivät Matti Hongan?
Kirkonrakentaja Matti Honka oli Oulun seudulla tuttu ja monesti käytetty rakennusmestari 1750-luvulla. Ennen Kiiminkiin tuloaan hän oli rakentanut Oulaisten, Paavolan ja Kuhmon kirkot sekä käynyt suunnittelemassa useiden kirkkojen ja kellotapulien korjauksen. Kiimingin kirkon rakentamista edeltävänä vuonna hän korjasi Sotkamon kirkon ja aloitti Kajaanin tapulin rakentamista. Todennäköisesti näillä matkoillaan hän ensi kertaa kävi Kiimingissä miettimässä yhdessä paikkakunnan isäntien kanssa uuden kirkon rakentamista ja siihen liittyviä moninaisia asioita.
Kiiminkiläisillä olisi toki ollut mahdollisuus palkata joku toinenkin mies johtamaan kirkonrakennustöitä, mutta Matti Hongan valinnassa painoi kenties se, että hänet tunnettiin luotettavaksi ja nopeaksi rakennustöiden johtajaksi. Mestarin töiden hyvää hallintaa osoittaa esimerkiksi se, että niin Närpiössä kuin Kajaanissa tapulin rakentaminen hänen johdollaan kesti vain reilun kuukauden.
Pohjalaisen ristikirkon muotoja
Isonvihan jälkeen ristikirkkotyyppi tuli suosituksi kirkkorakennuksen pohjamuodoksi koko Pohjanmaalla. Sen lähimmät esikuvat olivat valtakunnan pääkaupungissa Tukholmassa. Varhaisimmat ristikirkot olivat ns. tasavartisia ristikirkkoja, joiden kaikki kulmat olivat suoria. Kun Pohjanmaalla 1700-luvun puolivälissä nopean väestönkasvun takia kirkkorakennukset pyrittiin rakentamaan entistä tilavammiksi, tasavartinen ristikirkko ei suonut juurikaan mahdollisuutta sisätilan kasvattamiseen. Hirren mitta näet määräsi tietysti seinien pituuden. Kun tuohon aikaan Pohjanmaan rannikkoseuduilla kaikkein järein puutavara alkoi olla jo melko vähissä, oli keksittävä uusia ratkaisuja kirkkotilan laajentamiseksi. Pohjanmaalla ensimmäinen ristikirkon variaatio syntyi, kun Alavetelissä 1750-luvun alussa kirkon ristisakaroiden ulkokulmat viistettiin. Entisellä seinähirren pituudella saatiin kirkon lattiapinta-alaa kasvatetuksi jonkin verran. Näin rakennettiin ulkoviisteinen ristikirkko. Seuraava uusi ristikirkon pohjamuoto toteutettiin Lohtajalla 1760-luvun lopulla. Siellä ristikirkon sisäkulmiin lisättiin suorakulmaiset ulokkeet. Kolmas ristikirkon muoto saatiin, kun kirkon sisäkulmat viistettiin ensimmäisen kerran Teerijärvelle 1774. Kaikki nämä mainitut ristikirkon uudet muodot toi Pohjanmaalle yksi ja sama mies – Matti Honka.
Matti Hongan Kiimingin kirkko pohjalaisena ristikirkkona
Kiimingin kirkko on tyypillinen 1700-luvun jälkipuoliskolla valmistunut ulkoviisteinen ristikirkko. Se on Matti Hongan tuotannossa järjestyksessä viides tyyppinsä edustaja. Ulkokatto on jyrkkä, ja ristikeskuksessa on korkea viirintanko. Kirkon sisäkaton holvit ovat keskeltä laakea, reunoilta jyrkät, ja rakennuksen sisäkulmia tukevat sidehirret. Alkuperäiset ikkunat olivat yläosastaan puoliympyrän muotoiset, mutta nykyistä pienemmät.
Saatuaan Kiimingin kirkon rakennustyöt valmiiksi Honka oli 47-vuotias mies ja parhaissa voimissaan. Hänen tuottoisin työuransa oli vasta edessäpäin. Kiimingin kirkon rakentamisen jälkeen hän johti Kannuksen, Ilmajoen Lappajärven, Lohtajan, Ähtävän Teerijärven ja Viitasaaren kirkkojen pystytystä ja teki kellotapulit Muhokselle, Ilmajoelle, Alaveteliin, Pedersöreen, Lapväärtiin ja Isoonkyröön. Elämänsä aikana hän johti ainakin 20 kirkon ja tapulin rakentamisen. Tämän lisäksi hän vuosittain laati monien kirkkojen ja kellotapuleiden korjaussuunnitelmat ja toteutti ainakin 14 kirkon ja tapulin korjaustyön. Honka oli omana aikanaan pohjalaisista kirkonrakentajista kaikkein tuotteliain ja monella tapaa merkittävin. Hänen taitoaan ja osaamistaan käytettiin koko laajan Pohjanmaan alueella liki kolmen vuosikymmenen ajan. Matti Hongan rakentamisen perintö jatkui mm Kuorikoskien ja Rijfien kirkonrakentajien toiminnassa pitkälle seuraavalle vuosisadalle. Vasta kirkonrakentaja Jaakko Kuorikoski ylitti rakentamiensa kirkkojen ja tapulien lukumäärässä Matti Hongan.
Tänään 250-vuotisjuhlaansa viettävä Kiimingin kirkko on kenties parhaiten alkuperäisen ilmeensä säilyttänyt Matti Hongan puukirkko. Tämä kiiminkiläisten ja rakennustöitä johtaneen kirkonrakentajamestarin yhteistyön tuloksena syntynyt Herran huone on yksinkertaisen tyylikäs, sopusuhtainen ja kaunis esimerkki 1700-luvun jälkipuoliskon kansanomaisesta pohjalaisesta puukirkosta. Kiimingin kirkon arvoa lisäävät Mikael Toppeliuksen maalaukset ja kokonaisuuden täydentää kirkon vierellä oleva paikkakunnan oman miehen, Pentti Pason johdolla pystytetty puhdaspiirteinen ja kaunismuotoinen pohjalainen renessanssityyppinen kellotapuli.
Omasta puolestani haluan lämpimästi onnitella Kiimingin juhlivaa seurakuntaa. Olette vaalineet esimerkillisellä innolla ja ahkeruudella menneiden sukupolvien rakennustaidosta kertovaa kaunista kirkkoanne.
