Kirkko

Kirkkotie 6, 90900 Kiiminki

Kirkon historia

Kirkko kosken kohdalle

Saadakseen oman kirkon Alakiimingin talolliset kääntyivät 1757 piispan ja tuomiokapitulin puoleen. Asukkaita oli kaikkiaan noin 500. Anomuksessa vedottiin pitkään matkaan, jota oli aivan liikaa erityisesti vanhalle ja sairaalloiselle väelle. Lisäksi koitui "mitä suurin hengenvaara" erityisesti kevättulvan ja syksyn aikana kuljetettaessa ruumiita haudattavaksi Haukiputaalle läpi kuohuvien koskien. Kiiminkiläiset olivat kylläkin saaneet jo 1702 luvan hautausmaahan, jota ilmeisesti ei tuolloin kuitenkaan rakennettu. Anomuksessa vedottiin myös siihen, että maitse meneminen oli vaikeaa läpi rämeiden ja soiden. Se muodosti kirkkovieraille jopa hengenvaaran.

Anomuksessa 14 allekirjoittanutta talollista pyysi, että he saisivat "rakentaa pienen kirkon, jotta myös vanhempi ja kivulloisempi väki pääsisi jumalanpalveluksiin ja jotta ruumiit saisivat kunniallisen hautauksen". Rovastikuntatarkastuksen jälkeen alakiiminkiläiset saivat luvan rakentaa kappelin ja heidät vapautettiin Haukiputaan velvollisuuksista.

Kansan tarinan mukaan kirkon paikan kerrotaan löytyneen siten, että Koitelista laskettiin tukki alavirtaan ja missä se pysähtyi, siihen rakennettiin kirkko. Ylikyläläisten harmiksi tukki pysähtyi Niemelänsuvannon alapäässä olevaan koskeen, ja koskea ruvettiin kutsumaan Vääräkoskeksi. Kirkkoa rakennettiin kirkkoherra Hannu Pelkosen tutkimuksen mukaan vuosina 1757 - 1760. Se vihittiin tarkoitukseensa 26.7.1761. Mielenkiintoista on, että kuningas Adolf Fredrikin allekirjoittama rakentamispäätös on päivätty vasta 6.11.1761.

Toppeliuksen taidetta

Ristikirkon rakensi kokkolalainen Matti Honka (Matts Lillhånga), joka rakensi elämänsä aikana (1713 - 1774) useita kirkkoja. Kirkko on puhdastyylinen ristikirkko, jonka ulkokulmat on viistetty. Sen alkuperäisestä asusta ei ole tarkkaa tietoa, mutta 1840-luvulla tehdyssä tarkastuksessa sen sanotaan olleen ulkoa hirsipinnalla ja sisältä vaalean sininen.

Valmistumisen jälkeen kirkkoon annettiin paljon lahjoituksia, joista on mainittava tiimalasi ja kynttilänjalka saarnastuoliin sekä lampetteja ja muita kynttilänjalkoja. Huomattava on myös kirkon eteläristillä oleva pieni taulu, joka esittää Jeesusta ristillä. Vasta 1981 se paljastui itse Mikael Toppeliuksen maalaamaksi. Maalauksen ovat lahjoittaneet Juho Juhonpoika Eskola ja hänen vaimonsa Elsa Olavintytär 1769.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on taulun takana oleva maalauksen alku, jonka konservaattori Pentti Pietarila on arvioinut olevan Toppeliuksen omakuvaharjoitelman. Tämä puukirkkojen kaunistaja, oululainen Toppelius (1734 - 1821), maalasi kauniiden rokokookehysten ympäröimän triptyykin, jonka reunoilla ovat Moosesta ja Aaronia esittävät maalaukset. Triptyykin mielenkiinto on niiden yhdistelmässä. Sen alla oli vielä maalaus ehtoollisen asettamisesta.

Myös saarnastuolissa on hänen maalamansa kahdentoista apostolin kuvat, jotka rapistuneina myöhemmin maalattiin yli. Milloin Toppelius maalasi alttaritaulut, on kiistelty asia. Mahdollisena ajankohtana on pidetty vuosia 1774 - 1775, 1779 tai vuotta 1780.

Ensimmäinen ulkomaalaus tehtiin 1827, jonka muistoksi sakastiin seinään on kirjoitettu: "Kirkasta Herra Jesu kaikein sydämmet niinkun tämä Herrran huone on kirkastettu päältä käsin vuona 1821 kirjoittaja Bengt Kolehmainen". Kirkon tilikirjoista päätellen vuosi on ollut 1827. Ykkönen ja seitsemän ovat sekoittuneet.

Itsenäinen seurakunta

Kiimingistä tuli itsenäinen seurakunta 1858. Ensimmäinen kirkkoherra Robert Wilhelm Montin aloitti virassa 1871 ja toimi aina vuoteen 1895. Itsenäisen seurakunnan kirkko maalattiin ja ulkolaudoitus rakennettiin vaakaan 1866. Sisältä kirkko maalattiin 1880 ja vielä ulkoa 1889. Sakastiin tehtiin ulko-ovi piispa Collianderin kehotuksesta 1897. Ensimmäiset kolmiäänikertaiset urut hankittiin 1906. Tämä tarkoitti samalla sitä, että jouduttiin rakentamaan erillinen lehteri länsipäätyyn. Kiiminkiläiset veisasivat uusien pilliurkujen avustamana juhannuksena 1907.

Kirkkoon saatiin kaminalämmitys vuonna 1913 ja tehtävään valittiin oma lämmittäjä. Erikoinen mutka kirkon historiassa alkaa vuodesta 1872, jolloin kirkonkokous päätti rakentaa matalat porstuat eteisiksi. Tarkkaa syytä näiden rakentamiseen ei ole löydetty. Porstuoita rakennettiin tuona aikana isoimpiin taloihin. Oman aikansa tyyli-ihanne lienee ollut taustana kirkon porstuoidenkin rakentamiseen. Porstuat purettiin vasta kahdeksan vuosikymmenen päästä eli 1954. Ennen tätä remontti kirkko oli varsin huonossa kunnossa, jopa ränsistyneen näköinen.

Kirkko ja kellotapuli 1950-luvun remontin jälkeen. Kuvassa näkyy verkkoaitaa, jonka tilalle rakennettiin kiviaita.

Kirkko sisältä 1950-luvun remontin jälkeen. Huomaa kirkon punertava yleisväritys ja saarnatuolissa olevat apostolien kuvajäljitelmät.

Mittavassa remontissa 1954 muutettiin ulkolaudoitus museoviraston vaatimuksesta pystylaudoitukseksi. Samalla paanukatto korjattiin ja tervattiin. Kirkon sisällä laitettiin lämpöeristeet lattiaan ja yläpohjaan. Kaminalämmitys uusittiin ja ikkunoihin pantiin sisäpokat. Kirkko maalattiin sisältä, ja saarnatuoliin maalattiin jäljitelmiä Toppeliuksen mallin mukaan.

Samalla kuorin etuosan parruun kirjoitettiin sana: Ylentäkää sydämenne Jumalan puoleen. Keskikupoliin maalattiin Kristus-monogrammi. Nämä kaikki teki ammattikoulun rehtori Rautto. Reilun kymmenen vuoden päästä edellisestä eli 1965 kirkkoon asennettiin kuumailmalämmitys ja neljä vuotta myöhemmin uusittiin paanukatto kirkkoon ja tapuliin.

Vanhan kirkon tunnelma

Toinen suuri remontti alkoi 1974 ja valmistui lopullisesti 1977. Tuolloin kirkkoon asennettiin lämminilmakanavat lattian alle ja koneellinen ilmanvaihto. Samalla laitettiin uusi valaistus, asennettiin vesijohto, äänentoistolaitteet, paloilmaisimet ja murtohälytin. Kirkon penkkejä harvennettiin ja täytettiin näin kaminatilojen jättämät aukot. Tuolloin rakennettiin myös ulkoportaat sekä osa kiviaitaa, joka oli osittain jäänyt rakentamatta, purettu tai hajonnut vuosisadan alkupuolella.

Tuolloin tapulin molemmille puolille rakennettiin puuaita ja portti, joka näkyy hyvin 1920-luvulla otetuissa kuvissa. Vuonna 1937 rakennettiin betonipylväiden varaan kiinnitetty verkkoaita. Huomattakoon, että kiviaidassa on edelleen hevosenpitoa varten puomien kiinnitystapit.

Remontissa kirkko maalattiin ulkoa ja sisältä ja otettiin vanhat virsitaulut käyttöön. Mikael Toppeliuksen arvokkaat maalaukset restauroitiin mahdollisuuksien mukaan. Saarnastuolista poistettiin Rauton maalaukset, mutta ei pystytty palauttamaan Toppeliuksen alkuperäisiä apostolinkuvia. Kuitenkin saarnastuolin takana olevasta seinästä ja katossa olevia vanhoja maalauksia saatiin runsaasti esiin.

Tämänkertainen remontti huipentui siihen, että hankittiin uudet 14-äänikertaiset urut. Hautausmaan kunnostuksen yhteydessä kirkon länsipäätyyn rakennettiin 1994 uusi sisääntulo, joka helpottaa kulkua kirkkoon. Ennen vuosituhannen vaihdetta uusittiin vielä alttaripöytä ja rakennettiin apusakasti. Kirkossa voi aistia yhä vanhan ja arvokkaan puukirkon tunnelmaa.

Kirkko 1970-luvun remontin jälkeen.

Urut ovat valmistuneet 1977 urkurakentamo Toimen rakentamana. Kirkon vanhat urut pystytetään Jäälin seurakuntakotiin 2007.

Laajemmin Kiimingin kirkon ja seurakunnan historiasta:
Karvosenoja Heikki, Kiimingin hautausmaat. 1990. Oulu.
Karvosenoja Heikki, Kiimingin kirkonseudun rakennukset. 1992. Oulu.
Pelkonen Hannu, Kiimingin seurakunnan historia. 1981. Kuusamo.